Olemme saaneet miehen kanssa aikaan jonkunmoisen välirauhan. Tilanne on kuitenkin tulenarka. Jokainen pienikin erimielisyys aiheuttaa tulivuorenpurkauksen. Pääasiassa tuntuu, että molemmat ovat vähän varpaillaan ja koittavat olla ärsyttämästä toista. En ole aivan varma kumpi on pahempi, kunnon riitely vai tällainen hissuttelu.

Saimme vähän puhuttua maanantaina. Sinänsä hassua sanoa, että saimme puhuttua, sillä meidän keskusteluissa minä puhun ja mies kuuntelee. Hän ei ole koskaan osannut puhua tunteistaan tai muusta oikeasti merkittävästä. Välillä suututtaa ihan tavattomasti, kun toisesta ei saa mitään irti. Nyt kuitenkin sain puhuttua vähän ajatuksiani siitä, miten tähän on tultu. Totesin meillä olevan takana varsinainen muutoksen vuosi. Meillä on tapahtunut valtavasti isoja ja merkittäviä asioita ja nämä tapahtumat ovat muuttaneet meitä molempia todella paljon. Sanoin uskovani, että meidän pitäisi nyt "vain" sovittaa muuttunut minä ja muuttunut hän uudelleen muuttuneeksi meiksi, ehjäksi perheeksi. Ilokseni mies totesi, että kuulostaa ihan järkevältä. Miten siihen sitten päästäisiin, se on sitten eri juttu.